Vähemmän blogia, enemmän facebookia

Moikka! Olen huomannut että olen paljon aktiivisempi facebooksivullani kuin tässä blogissa, koska facebook on helpompi ja saan sieltä enemmän palautetta. Siksi en enää kutsu nettisivuni blogiosastoa blogiksi, vaan se on nyt “ajankohtaista”, ja postaan kirjoituksia tähän vain kun minulla on jotain erityistä esiteltävää.

Facebooksivullani on paljon enemmän toimintaa, joten jos haluat tietää mitä puuhailen, käy katsomassa www.facebook.com/karinholmstrom.art! Sivu on julkinen, et siis tarvitse olla facebookin jäsen nähdäksesi sivun sisältöä. Kiitos ja hyvää yötä!

Uusi piirustuspöytä!

Ritbord

Viime yönä aloitin ensi vuoden kalenterin piirtämisen! Tällä kertaa työ on vähän ergonomisempi, koska minulla on uusi piirustuspöytä jonka olen saanut mahtumaan minun 26 neliöön. Löysin sen tori.fi:stä, se on umpipuinen ja tosi hyvässä kunnossa. En tarvitse piirtää ruokapöydällä enää, enkä tarvitse siivota kaikki piirustuskamat pois joka työjakson jälkeen. Voin vaan jättää kaikki niin kuin se on ja jatkaa piirtämistä milloin vaan. Olen niin tyytyväinen!

Haisuli kaivurissa

stinky_blogg

Veljenpoikani R täytti äsken kaksi vuotta. Juuri nyt hän tykkää erityisesti 1) Haisulista, ja 2) kaivureista, joten ajattelin että Haisuli kaivurissa olisi hänen mielestään tosi siistiä! Olin kyllä oikeassa, poika tykkäsi kuvasta. 🙂

Promarkeri, koko A5.

Pitääkö kaunistella?

Tämä on ensimmäinen blogipostaukseni joka koostuu vain tekstistä. Yleensä postaukseni perustuu kuviin, koska blogin päätarkoituksena on toimia ”elävänä portfoliona”, ja pidän mieluiten henkilökohtaiset asiat omana tietona. Tämä teksti ei kuitenkaan koske yksityiselämäni, vaan kuvia.

Usein kun piirrän, ihmettelen kuinka realistinen muotokuva saa/pitää olla. Monella meistä on piirteet jotka eivät vastaa meidän kulttuurin kauneusihanteita, tai meidän henkilökohtaisia ulkonäköihanteita. Kyseessä voi olla arvet, kierosilmäisyys, karvat, finnit, isot syntymämerkit, rypyt, kaksoisleuat, vinot hampaat, höröttävät korvat, ohut tukka, silmäpussit, kuopalla olevat posket tai jotakin muuta joka ainoastaan me itse huomaamme, ja pahimmissa tapauksissa häpeämme.

Kun piirrän, tavoitteeni on että muotokuva tulee niin oikeannäköiseksi kuin mahdollista. Osin koska henkilön ulkonäkö yksinkertaisesti on niin kun on, eletyn elämän kaikki jäljet mukaan luettuina. Osin koska minun mielestäni ”kaunisteleminen” on epäkohteliasta (sehän vihjaisee että henkilön oma ulkonäkö ei ”kelpaa”). Joskus minulta kuitenkin kysytään että voisinko heikentää tai jättää pois joku piirre – suoristaa vino katse, ”täyttää” kuopalla oleva poski, piirtää vähemmät rypyt, tehdä kaulan vähän hoikaksi. Joskus kyseessä on ollut joku piirre joka ei näy missään mallivalokuvissa, ja se on tietysti haastavaa koska minulla ei ole mitään muuta kuin valokuvia johonkin voin perustaa muotokuvan. Kerran mallikuva oli niin epäselvä että kasvojen rypyt eivät näkyneet, ja tietysti jätin ne pois (koska en tiennyt että ne edes olivat siellä). Seurauksena tuli kommentti että olinpa kohtelias (ei kuitenkaan kriittiisessä sävyssä).

Useimmissa tapauksissa ihmiset ovat olleet hyvin tyytyväiset siihen miten olen piirtänyt heidät, heidän omaiset tai kotieläimet, ja se on myös tavoitteeni. Mutta se ei aina ole itsestäänselvyyttä, ja siksi toimin seuraavan kompromissin mukaan – piirrän aina kasvot sellaiseksi kuin ne näyttävät valokuvissa, mutta heikennän piirteet jotka mahdollisesti voisivat olla arkaluonteiset (mutta en jätä niitä poiskaan). Finnit ynnä muuta sellaista jätän kuitenkin pois, koska ne eivät ole vakituisia piirteitä.

Lopuksi minun on pakko korostaa hyvien mallivalokuvien merkitys – muotokuvassa ei näy enempää kuin mallivalokuvassa. Minulla on AINOASTAAN valokuvat mihin voin perustaa piirustuksen, ja jos ne ovat epäselvät, tulos on harvoin hyvä. En osaa piirtää kasvot sivusta nähtyinä jos ne ovat valokuvassa edestä nähtyinä ja toisinpäin. En osaa piirtää piirteitä jotka eivät näy valokuvassa (en ainakaan oikein). En myöskään osaa lukea ajatuksia, joten mitä enemmän ohjeita saan, sitä helpommin on minulle tehdä hyvää työtä.

Jos sinä joka luet tämän tekstin haluat kommentoida, tai kertoa miltä haluaisit oma muotokuvasi näyttävän, jätä mielellään vastaus! Minulta ei ole koskaan piirretty (realistista) muotokuvaa, joten minulla ei ole hajuakaan miltä se tuntuu. Hassusti kyllä.

Avajaiset

Karin Holmström utställningTänään osallistuin ensimmäistä kertaa näyttelyn avajaisiin! Kyseessä oli yrittäjäyhdistys Taitava Saariston yhteisnäyttely Paraisilla, ja minulla oli oma nurkka siellä. Olen tosi ylpeä siitä vaikka pieni nurkka se onkin! 🙂 Kissan ja hevosen kuvat eivät kuulu minulle enää, mutta niiden omistajat ovat lainanneet ne takaisin minulle näyttelyn varten. Kolme muista tauluista lähtevät näyttelyn jälkeen uusille omistajille.

Miss Sophie
Serkkuni Sofia Jansson on toiminut assistenttina, roudarina, neuvonantajana, valokuvaajana ja mallina (hänet on kuvattu ylläolevassa piirustuksessa), ja haluan kiittää häntä erityisesti! Jos minun erityisalani on piirtäminen, niin hänen alansa on ompelu. Käykää katsomassa hänen kauniita töitään tässä!

“Surrmumlor”

Surrmumror_blogg

(Suomenkielinen versio tulee kun ehdin kääntää!)
När mamma var liten sade hennes, jag citerar, “hemska storebror” att hon inte fick gå och rota i hans översta byrålåda, för där bodde surrmumlor. Exakt vad de gjorde och hur de såg ut framgick aldrig, men bäst att hålla sig borta för man vet ju aldrig med surrmumlor…

Nu, ca 50 år senare, fick mamma äntligen veta hur surrmumlor ser ut, då jag ritade den här bilden åt henne i morsdagspresent! Surrmumlor äter alltså strumpor och ser ut som en korsning mellan gremlins, förfadern i muminböckerna och igelkottar. De är morska när de sitter i sin byrålåda, men ser rätt spaka ut om de ertappas med en söndrig strumpa utanför.