Tämä on ensimmäinen blogipostaukseni joka koostuu vain tekstistä. Yleensä postaukseni perustuu kuviin, koska blogin päätarkoituksena on toimia ”elävänä portfoliona”, ja pidän mieluiten henkilökohtaiset asiat omana tietona. Tämä teksti ei kuitenkaan koske yksityiselämäni, vaan kuvia.
Usein kun piirrän, ihmettelen kuinka realistinen muotokuva saa/pitää olla. Monella meistä on piirteet jotka eivät vastaa meidän kulttuurin kauneusihanteita, tai meidän henkilökohtaisia ulkonäköihanteita. Kyseessä voi olla arvet, kierosilmäisyys, karvat, finnit, isot syntymämerkit, rypyt, kaksoisleuat, vinot hampaat, höröttävät korvat, ohut tukka, silmäpussit, kuopalla olevat posket tai jotakin muuta joka ainoastaan me itse huomaamme, ja pahimmissa tapauksissa häpeämme.
Kun piirrän, tavoitteeni on että muotokuva tulee niin oikeannäköiseksi kuin mahdollista. Osin koska henkilön ulkonäkö yksinkertaisesti on niin kun on, eletyn elämän kaikki jäljet mukaan luettuina. Osin koska minun mielestäni ”kaunisteleminen” on epäkohteliasta (sehän vihjaisee että henkilön oma ulkonäkö ei ”kelpaa”). Joskus minulta kuitenkin kysytään että voisinko heikentää tai jättää pois joku piirre – suoristaa vino katse, ”täyttää” kuopalla oleva poski, piirtää vähemmät rypyt, tehdä kaulan vähän hoikaksi. Joskus kyseessä on ollut joku piirre joka ei näy missään mallivalokuvissa, ja se on tietysti haastavaa koska minulla ei ole mitään muuta kuin valokuvia johonkin voin perustaa muotokuvan. Kerran mallikuva oli niin epäselvä että kasvojen rypyt eivät näkyneet, ja tietysti jätin ne pois (koska en tiennyt että ne edes olivat siellä). Seurauksena tuli kommentti että olinpa kohtelias (ei kuitenkaan kriittiisessä sävyssä).
Useimmissa tapauksissa ihmiset ovat olleet hyvin tyytyväiset siihen miten olen piirtänyt heidät, heidän omaiset tai kotieläimet, ja se on myös tavoitteeni. Mutta se ei aina ole itsestäänselvyyttä, ja siksi toimin seuraavan kompromissin mukaan – piirrän aina kasvot sellaiseksi kuin ne näyttävät valokuvissa, mutta heikennän piirteet jotka mahdollisesti voisivat olla arkaluonteiset (mutta en jätä niitä poiskaan). Finnit ynnä muuta sellaista jätän kuitenkin pois, koska ne eivät ole vakituisia piirteitä.
Lopuksi minun on pakko korostaa hyvien mallivalokuvien merkitys – muotokuvassa ei näy enempää kuin mallivalokuvassa. Minulla on AINOASTAAN valokuvat mihin voin perustaa piirustuksen, ja jos ne ovat epäselvät, tulos on harvoin hyvä. En osaa piirtää kasvot sivusta nähtyinä jos ne ovat valokuvassa edestä nähtyinä ja toisinpäin. En osaa piirtää piirteitä jotka eivät näy valokuvassa (en ainakaan oikein). En myöskään osaa lukea ajatuksia, joten mitä enemmän ohjeita saan, sitä helpommin on minulle tehdä hyvää työtä.
Jos sinä joka luet tämän tekstin haluat kommentoida, tai kertoa miltä haluaisit oma muotokuvasi näyttävän, jätä mielellään vastaus! Minulta ei ole koskaan piirretty (realistista) muotokuvaa, joten minulla ei ole hajuakaan miltä se tuntuu. Hassusti kyllä.